perjantai 31. lokakuuta 2014

Vapapäivä

Tänään nukuttiin pitkään mä ja iselin. Elias lähti töihin aikasten ja me jäätiin nukkumaan. Ihanaa luxusta. Jokainen pienten lasten äiti ja isä tietää tarkalleen miten mahtava tunne on kuin saa nukkua extra pitkään. Minulla on tänään vapapäivä niin en vie Iseliniä tarhaan vaan me lähetään kohta kaupunkiin tapamaan mun veljiä ja kavereita. Aateltiin käydä syömässä jossain italialaisessa ravintolassa ja tulla sitten meille kahvitelemaan ja syömään kakkua. Juhlat jatkuvat. Heh ;)

Meillä oli leipä loppu aamulla niin tekasin sämpylöitä. Iselin ei pidä hirveesti leivistä mutta mun sämpylät maistui sille hyvin. Täytyy alkaa jatkossakin leipomaan jos noin hyvin maistuu. :)

Kivaa päivää minulle ja sinulle ! :) 


keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Synttäripäivä!

Ihana onnistunut synymäpäivä. Tänään kaikki on mennyt putkeen. Aurinko on paistanut, minua on hemmoteltu korteilla, lahjoilla, mahtavan hyvällä kakulla ( kiitos elias) ja kaiken kukkuraksi juuri tänään tuli postissa työsopimus tulevasta virastani joka alkaa 1.11 . Uskomatonta ja mä olen niin iloinen ja kiitollinen tästä päivästä.
 <3
Miksei joka päivä voisi täyttää vuosia;) 
Eliakselta sain nämä kauniisti pakatut lahjat ja lahjakortin sandvikan storsenteriin.
Kl 06.00 tänä aamuna aamupala pöydästä.
Elias on niin taitava ihana kakku

tiistai 28. lokakuuta 2014

32 vuotta. Kohta.

Huomenna on mun syntymäpäivä. Mä täytän 32 vuotta. Elias väsäs kakkua keittiössä ja jotain muuta salaperäistä, mä kävin pölliin muutaman karkin kun muuten kaikki menee kakun päälle. iselin nukahti ja kohta maistellaan juustoja ja nautitaan illasta. Mua vähän jännittää niinkuin aina ennen synttäreitä. Jotenkin huvittavaa miten tämä sama tunne on säilynyt lapsuudesta tähän päivään. Tai no en mä ihan yhtä innoissani ole ( pakko myöntää) mutta silti kivasti kutkuttaa mahan pohjassa. Mä pidän yllätyksistä ja ihanista asioista ja synttärit ovat aina sitä, koskaaan et tiedä mitä päivä tuo tullessaan. 
Mä muistan melkein joka ikisen syntymäpäiväni ja synttärivieraani. Muistan kun yksi kummitädeistäni lähetti joka syksy samanlaisen kortin josta olin aina yhtä iloinen ja jonka säästin joka vuosi. Paras synttäri muistoni on kuin täytin 9 vuotta ja isäni sanoi kun menimme kauppaan että saat valita ihan mitä haluat. Mä valitsin liilaa kirjepaperia joka tuoksui parfyymille ja mietin etten raski valita mitään muuta ettei se tule isälle kalliiksi. 
11 vuotis synymäpäiväni ovat myös jääneet erityisesti mieleen. Olin kutsunut kaikki luokkakaverini syntymäpäivilleni kl 16.00 ja muistan sen tuskan kun kello oli 16.05 ja kukaan ei ollut saapunut. Äiti oli kattanut pöydän kadelletoista kaverilleni ja ketään ei kuulunut. Mä aloin tuskastuun ja äitiäkin varmasti säälitti minä. Lopulta soitin yhdelle kavereistani ja kysyin että aikooko hän tulla synttäreilleni. Kyllä hän ja kaikki muutkin olivat tulossa ja tulivatkin kl16.30 he olivat kysyneet minulta aikasemmin päivällä voivatko tulla suomiseuran kerhon jälkeen ja mä olin vastanut että joo ja unohtanut koko asian. 

Huomenna vietän päiväni rakkaiteni kanssa juhlistaen. Koska olen huomenna töissä niin en pidä isoja kekkereitä. Mun veli tulee viikonloppuna käymään uppsalasta ja me juhlitaan vähän perjantaina. Lauantaina tulee rakas ystäväni suomesta käymään joten tämä viikko on yhtä juhlaa. <3 happy, happy!


Pikku kiikuja:)

sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Miksi murehtia.?

On päiviä jolloin mä pysähdyn miettimään todella syvällisiä. Mä saatan miettiä jotain asiaa todella perinpohjaisesti ja saatan hetkeksi tuntea jumittuvani pohja multiin. Elias tuntee mut ja tietää milloin mä olen sillä tuulella ja osaa nostaa mut pois pohjalta. Eliaksella on jokin kyky sanoa ihmisille juuri ne oikeat sanat. Ne ei ole välttämättä mitkään erikoiset tai erityiset mutta jokin niissä on, varmuus ja luottamus siihen että kaikki menee ja kuuluu mennä elämässä juuri niinkuin meneekin. Se antaa uskoa ja luottamusta tähän ja huomiseen päivään. Miksi murehtia asioita kun kaikella on oma tarkotuksensa mitä me ihmiset ei välttämättä ymmäretä juuri nyt. Kaikki menee omalla painollaan juuri niinkuin kuuluukin. Ainoa asia mihin voimme vaikuttaa on omat valintamme. Joka päivä meillä on mahdollisuus tehdä hyvä tai huono valinta. Auttaa tai olla auttamatta muita. Hymyillä tai olla hymyilemättä. Se lähtee meistä itsestä ja siihen voimme vaikuttaa itse. 

Hymyillään ja pannaan hyvä kiertämään, eikö vaan? :)

<3

Viikonlopun viettoa

Elias on ollut viikonlopun kaverin kanssa vaellus/metsäretkellä ja mä olen ollut iselinin kanssa yksin kotona. Mä en normaalisti pelkää olla yksin mutta jotenkin eilen illalla tuli sellaine outo olo ja pakko oli tarkistaa että ovet varmasti oli lukossa. Kun on tottunut elämään ja jakamaan arjen toisen kanssa niin ei sitä vissiin enään osaa olla yksin? ( tai melkein yksin olinhan mä iselinin kanssa)

Viime viikko oli tapahtuma rikas enkä juuri ole kerennyt bloggailemaan enkä seuraamaan muittenkaan blogeja. Torstaina vietimme babyshoweria. Ilta oli tosi hauska. Se sisälsi erilaisia leikkejä muunmuassa lastenvaippoihin oli sulatettu suklaata ja niitä piti haistaa ja sai maistaa että mikä vaippa sisälsi mitäkin. Oikein arvanneet saivat palkkioksi suklaata. Mä olin jotenkin omissa ajtuksissa kun leikin ohjeet kerrottiin ja luulin aluksi että vaipassa oli oikea kakka. Ilme oli varmasti aika hauska kun tyttöjä nauratti ja itseäni myös kun tajusin mistä olikin kyse.
Söimme herkkuja juttelimme ja nauroimme ja koitimme arvata lankarullan avulla minkä kokoinen vauvva vatsa ystävälläme oli. Voittaja sai palkinnon Aika vierähti huomaamatta mukavassa seurassa.


keskiviikko 22. lokakuuta 2014

Eilistä ja vähän tätäkin päivää.

Eilen olin veljeni kanssa kaupungissa. Meillä oli niin hauskaa, istuttiin kahviloissa, käytiin syömässä ja oltiin vain. Mä olen niin mielissäni siittä että mun veli asuu täällä se tuntuu kun saisi palan perhettä lähemmäksi. Toivoisin myös että useampi sisaruksistani asuisi lähempänä. ( olette usein ajatuksissani <3

Tänään sain työturnukseni ja mä olen joulun töissä. :( Mä tiedän että kaikki hoitoalan ihmiset ( ainakin lähes kaikki) joutuu joskus olemaan töissä. Mutta silti. Mua harmittaa kun olisin halunut viettää aikaa rakkaitteni kanssa. Mutta toisaalta niin haluan kaikki muutkin. Jonkun on oltava töissä ja nyt se olen minä. Mulla on kuitenkin laitettu joulun alle monta vapapäivää putkeen ( mistä olen syvästi kiitollinen) joten ehkä pääsemme kuitenki käymään suomessa ja ruotsissa näkemässä rakkaita jos löytyy sopivat lentoliput.  Unelmoida saa aina. 

Huomenna on paljonon ohjelmaa tiedossa. Drammenissa kurssi ja babyshower illalla joten nyt täytyy mennä nukkumaan ettei huominen päivä mene pilalle.

Pikku Iso veli. :)





tiistai 21. lokakuuta 2014

Antamisen ilo :)

Tänään kävin läpi vaatekaappini ja  yllätyin miten paljon sieltä löytyikin käyttämättömiä Vanhoja vaatteita. Olen laittanut kaikki mustaan säkkiin ja ne lähtevät kohta sotamaihin. ( toivottavasti pääsevät perille). Kun kävin läpi vanhoja vatteitani heräsi monta vanhaa muistoa mieleen. Raskinko luopua tästä nukkasesta vanhasta paidasta tämänhän ostin kerran austraaliasta ja tuota paitaa pidin päällä kun tapasin Eliaksen enismäisen kerran. Joistakin vaatteista taas tuli mieleen jokin vanha sydän suru ( siittä olikin helppo luopua) mutta yhdestäkään lumpsahtaneesta äityysvaattesta en raskinut luopua. Niihin on kertynyt aivan liian monta ihanaa muistoa kun odotin Iseliniä. Eliasta huviitti ja nauratti vähän mun käytös ja toisaalta onhan tällainen luopumisen tuska vähän hölmöä mutta minkäs teet kun on 100% tunneihminen;)
joka tapauksessa vaatteita kertyi säkillinen ja mulla on tosi hyvä mieli kun saan ja pystyn auttamaan. On kauhea lukea lehdistä sodista ja tuntea syylisyttä siittä että itsellä on kaikki hyvin. Ainakin vielä. Mä toivon sydämestäni ettei koskaan tulisi sotaa.

Sain iselinin tarhatädiltä sämpylä ohjeen. En ole vielä maistanut. Toivottavasti onnistui.


sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Pikaiset kuulumiset.

Työputki pian päätöksessä, huomenna viiminen päivä.jip hip ja jeee. Ens viikko onkin helppo. 3 työpäivää josta yks päivä on kurssi päivä drammenissa. ( kivaa vaihtelua työ arkeen) Babyshoweria, tiistai vapapäivän menoja ja muuta kivaa tiedossa.

Nattinatti unimatti  tule ja anna meille hyvät yöunet. Sinulle myös. <3

Mun rakkaat <3. Sydämessäni ja ajyuksissani aina missä ikinä olenkaan. <3


torstai 16. lokakuuta 2014

Paluu menneisyyteen.

Vaikka pidänkin syksystä niin monen sateisen päivän jälkeen kaipaan autinkoa lämmintä hiekkarantaa, hypätä surffilaudan päälle aaltojen sekaan nauttimaan meren voimasta. Palasin fiilistelemään vanhoja reissuja kuvien avulla.

Alla oleva kuva rotorua uudesta seelanista. Matkustin yksin sielä. En ikinä unohda kun mut pysäytettiin lentokentällä ja jouduin kuulusteluihin. Minua kuulusteltiin pitkään. Miksi matkustan yksin maailmalla. minkä takia olen käynyt niin monessa maassa ( passissani on monen maan merkintöjä) . Miksi minulla on niin vähän matkatavaroita mukana. Se oli pelottavaa ja pelkäsin että matkatavoroitteni sekaan oli laitettu jotain. Lopulta kuulustelu päätyi ja sain jatkaa matkaa. 



Apua mö enään muista tän paikan nimeä. Austraaliasta brisbanesta ylöspäin. Ääks ei, noosa tämä paikka ei ollut. 



Austraaliassa sain pitää oikeaa koalaa sylissä. Vähän pelooti kun sillä oli niin pitkät kynnet ja aatelin että jos se raapasee niin saan takulla jonkun taudin. Eläinrakkaana ihmisenä tämä päivä oli minulle mieluinen. :)

keskiviikko 15. lokakuuta 2014

Yøvuorosta palautuminen.

Mä otin yhden extra vuroron töissä ja valitsin yövuoron sen takia että meillä on yöt ollut tosi levottomia kotona ( Iselin tekee varmaan hampaita kun se herää joka yö neljän aikaan ja haluaa vain leikkiä). Joten mä sain pitkästä aikaa nukkua todella hyvin hiljaisessa kodissa ja arvaa nukuinko, onneksi olin laittanut herätyskellon päälle 14.30 koska muuten olisin varmaan nukkunut iltaan ja en olis kerennyt hakea Iseliniä tarhasta. 
Monet perheeliset äidit tekevät mielellään pelkkiä yövuoroja ja nyt olen itsekkin ymmärtänyt pointin. Mutta pidemän päälle  en usko että kenenkään on hyvä tehdä pelkkää yövuoroa. Muistaakseni tanskassa tehdyn tutkimuksen mukaan yövuorot ovat haitallisia terveydelle jos niitä tekee pitkäjaksoisesti. 

Tämä yö me ollaan jaettu niin että Elias nukkuu 04 asti ja valvoo iselinin kans loppu aamun (jos iselin herää silloin) ja mä otan mahdolliset yövalvomiset siihen mennessä koska minulla on huomenna iltavuoro ja voin nukkua ennen töitä päikkärit. Kun on vastuulinen työ niin minulle on tärkeetä että olen saanut lepoa ja unta jotta jaksan keksittyä 100%. Eliaksen kanssa miettittiin miten monet muut lapsiperheet järjestävät levon ja jaksamisen. Jokaisella on varmasti omat konstinsa. 

Päivän kaksi isoa toivetta: 

1. Toivon koko perheelle hyvät yöunet ja että huomenna herätään leväneenä aurinkoiseen aamuun.
2. Että automme menisi katsastuksesta läpi. Me ei oikeesti raskittaisi luopua meidään rakkaasta vanhasta mersusta.
 


tiistai 14. lokakuuta 2014

Väliaikaista kaikki vain on.

Maantai fiilis vaikka tänään onkin tiistai. Perjantaita odotellessa ;)



Tänään tai oikeastaan jo eilen tuli sellainen olo että kaikki mitä mä teen menee pieleen. Hukkasin itselleni tunnepitoisesti tärkeän asian, veskari hajosi minun lempi laukusta, flunssa pahenee, yön olen nukkunut huonosti ja koti on hujan hajan sotkunen. ( tiedän mä voisin tälläkin hetkellä järjestää paikkoja enkä istua koneella mutta nyt on vain pakko purkaa oloa ). Pyykikori on täynnä pyykkiä ja kaupassakin pitäisi käydä. Mä olen ottanut c- vitamiiniä, juonut litrakaupalla lämmintä teetä rampannut sen vuoksi vessassa yhtenään ja olo ei ota parantuakseen. :(  Nyt tuli tällainen valivali virsi oikein hävettää kun valittaa kun kuitenkin kaikki on pohimiltaan hyvin mutta saa tällaisiakin päiviä olla. Ei elämä ole pelkkää hymyä, täydellisiä naisia ja heidän kotejaan. Elämä on kaikkea maan ja taivaan väliltä ja se  kaikki, ilo tuska, murhe, väsymys, aurinkoiset päivät ja sateiset päivät. Se kaikki on väliaikaista. 

Mukavaa päivää sinulle missä ikinä oletkaan. <3

sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Viikonloppu retkeilyä.

Meillä oli eilen täydellinen retki päivä ystävämme ja hänen lasten kanssa. Onneksi lähdimme retkelle eilen eikä tänään koska nyt sataa kaatamaalla vettä ja kurkku on kipeänä. Kuvat semsvann metsästä ja vuoren päältä.
 

Syksy on ihmeellinen. Ja nämä retket ne antavat niin paljon. Näihin maisemiin ei kyllästy ja aina retkeltä palatessa haluaa jo uudelle. Koukuttavaa hyvällä tavalla.




Iselin on niin reipas ja innokas retkeilijä. Jaksaa istua kantorepussa pitkiäkin aikoja mutta heti kun nostetaan pois repusta saavat pikku jalat vauhtia. Luonossa on paljon näkemistä ja ihmettelemistä.
Teimme kävyistä käpylehmiä.






Tämä alku syksy on niin kaunista aikaa.




lauantai 11. lokakuuta 2014

Hiljentyminen hetkeksi.

Kun seuraa maailman uutisia, sodista, ebolasta, ilmastonmuutoksista, naisen huonosta asemasta yms. Kaikesta kurjuudesta ja ikävästä on mielestäni tärkeää hakea niitä positiivisiä asioita elämään ettei itse uppoudu negatiivisuuden loputtomattomaan syvään kuiluun. En tarkoita nyt tällä sitä etteikö uutisia pidä lukea ja seurata. Ehdottomasti on tärkeää tiedostaa asioita ja koittaa omalla parhaalla kyvyllään parantaa maailmaa. Sen takia hyvän olon blogit, positiivarit ja kaikki iloiset asiat ovat  myös hyvin tärkeitä. Hyvyys lähtee hymystä ja tarttuu muihin.

Mä olen itse tunne ihminen ja sen takia mielialaani vaikuttaa paljon se mitä näen kuulen ja koen ympärilläni. Kun olen iloisten ihmisten kanssa olen iloinen ja päinvastoin. Oma tapani rentoutua ja hakea positiivistä energiaa on lukeminen, piirtäminen ja hiljentyminen kuuleman omia ajatuksia. Joskus siihen tarvitaan reipas lenkki ulkona, toisinaan siihen riittää pelkästään oleminen oman itseni kanssa. 
Tänään herättyäni. Hiljennyin hetkeksi maalaamaan taulua, se oli oma teraputtinen hetkeni tänään.
Tee sinäkin jotain mukavaa itsesi kanssa. Hetki.
Nauti.

torstai 9. lokakuuta 2014

Kumpa ajan voisi pysäyttää

Tänään minulla oli koulutuspäivä. Kouluttaudun alert-ohjaajaksi ( alan opettaan kriitisen potilaan hoitoa)Todella antoisa ja kiinostava päivä  kaikin puolin. Mutta kun on istunut koko päivän kuunellut ja oppinut ja antanut itsestään 100% on virta pois. Mä olin aatellut käydä jumpassa mutTa skippasin sen koska halusin viettää aikaa Iselinin kanssa. Jos en ole saanut olla tyttäreni kanssa tarpeeksi minulle tulee huon omatunto. Mä pelkään että menetän jotain tärkeää hänen kehityksessään.En tiedä olenko ainut, vai onko kaikilla äideillä tämä sama  tunne. Toisaalta taas tiedostan kuinka tärkeää on ladata omat akut ja ottaa omaa aikaa jotta olisi reipas äiti. Mutta mä pelkään kokoajan että aika kuluu liian nopeaa ja menetän tämän tärkeän ajan kuin Iselin on pieni. Aikaa kun ei saa takaisin. Kumpa voisi pysäyttää aikaa . Mä en halua että aika kuluu näin nopeaa.



keskiviikko 8. lokakuuta 2014

Vapapäivä

En muista milloin viimeksi olisin viettänyt kokonaisen päivän (no en ihan kokonaista mutta melkein) itsekseni.
Kävin kampaajalla, ostin uusia vaatteitta ja istuin ruuhkabussisa tunnin tänään kun hyppäsin vahingossa väärään bussiin.
Nyt kotona omien rakkaiteni kanssa. Jotenkin tällaisista päivistä saa todella paljon hyvää energiaa. Pitäisi osata ottaa useammin omaa aikaa.

Kotona uusissa vaatteissa.





Kampaamon jälkeen.



Ennen kampaajaa


tiistai 7. lokakuuta 2014

Tiistai.

Mä heräsin tänään kiukkusena ja väsyneenä. Mua vaan yksinkertasesti väsyytti ja olisin halunut jäädä nukkumaan. Venytin aamua torkuttamalla, mitä normisti en tee koskaan koska se saa mut vain ärsyyntymään entiseltään ja tiedän että jossain vaiheessa tulee kiire. Niinku tänäänkin tuli.Söin hätäisen aamupalan ja luulin myöhästyneeni bussista. Onneksi bussi oli myöhässä ja kerkesin. Töissä oli kuitenkin mukava päivä ja päivän kohokohta oli hakea Iselin barnehagesta. Iselinin päivä oli mennyt tosi hyvin ja se on alkanut viihtymään tarhassa. Onneksi :)

Mä tein meille chokladpudding (suklaavaahtoa? Mitähän se on suomeksi?) mikä oli parempaa kuin kaupasta ostettu.
Mihin sukka parit katoaa pyykissä? Tämä ikuinen arvoitus? 

Pieni tohustiina :)

Puss ja kiss tänään menen aikasten nukkumaan.

sunnuntai 5. lokakuuta 2014

Gyrihaugen.

Tämä viikonloppu on ollut todella antoisa, aktiivinen ja jännittävä. En muista koska viimeksi olen jännittänyt jotain niin paljoin kun meidän reissua jonka teimme yhdessä tänään ystäviemme kanssa rotkon reunalle.
Me olimme suunitelleet launtaina lähteä retkeilemään mutta koska vettä satoi kaatamalla ja ulkona oli sumuista päädyimme serkkuni kanssa juoksemaan kaatosateeseen. Ootko testannut? Jos et niin kokeile, ihana virkistys kylpy ja henki kulkee hyvin raittiisa ilmassa. Sen jälkeen kävimme uimahallissa uimassa ja saunomassa ja illalla kyläilemässä. Pikku tyttömme nukahti hetkessä ja heräsi vasta 8 aamulla. ( tän viikon ennätys kun muina aamuina ollaan herätty neljän ja kuuden aikaan aamulla).

Tänään kuitenki aurinko paistoi ja pakkasimme eväät ja lähdimme matkaan mörkgonga gyrihaugeen.Elias oli selvittänyt reitin etukäteen  ja me olimme kaikki innoisamme.  Nousu rotkoa kohti alkoikin hilpeästi eteenemällä kunnes noin 600 metrin nousun jälkeen alkoi maasto muuttua todella jyrkäski ja minua alkoi todella pelottamaan. Äidin vaistoni sanoi että nyt olisi hyvä lopetta nousu Iselin kanto repussa ja sanoinkin sen ääneen mutta päädyimme silti jatkamaan koska alastulo näytti sen verran vaaraliselta etten sitäkään enää uskaltanut ajatella. Jossain vaiheessa kivet alkoivat vyöryä jalkojemme alla ja jotta ylöspäin pääsi oli minun melkein kontattava. Omasta puolestani en pelännyt vaan Iselinin joka istui Eliaksen kantorepussa. Pelkäsin jokaista askelta jos elias lipsahataisi niin me kaikki vyöryttäsiin alas. Matka tuntui ikuisuudelta ja näin Eliaksen ja ystävieni ilmeistä että me kaikki olimme pelosta kankeina. Adrenaliinin määrä oli huipuissaan ja me etenimme hitaasti ja varmasti. Kukaan meistä ei puhunut enään sanaakaan vaan keskityimme etenemään. Jossain vaiheessa kun tulimme jyrkimpään kohtaan saimme köydet avuksemme ja pääsimme perille. Sydän hakkasi tuhatta ja hiki virtasi vuolaana. helpotuksen tunnetta ei voi kuvailla. 
Alla olevassa kuvassa näet rotkon suun josta nousimme ylös. Ikävä kyllä kuva ei kerro totuutta eikä kuvaa hurjaa nousuamme. 
Alas pääsimme toista reittiä, onneksi. 

Retkeilyä.

keskiviikko 1. lokakuuta 2014

Arkea.

Ensimmäinen kerta koko päivän aikana kun kunnolla istahan alas. Ei ole minun tapasta. Mä inhoan suorittamista ja vältän sitä niin paljon kuin mahdollista. Mutta kun tämä päivä vaan meni juuri niin. Kun haluaa paljon ja aikaa on vain se tietty määrä päivässä.
Mun päivä alkoi suht mukavasti. Vaikka heräsinkin ensimmäisen kerran neljältä yöllä. Iselin yski ja itki vähän aikaa eikä uni tullut heti silmään vaikka itku loppuikin. Töissä oli alkupäivä rento, mutta loppupäivästä tuli kiire kun piti koittaa keretä bussiin ( jos missaan ensimmäisen bussin joudun odottamaan puoli tuntia seuraavaa joten aina tulee kiire)jotta kerkeäisin barnehageen mahdollisimman nopeasti. Barnehagessa minulla on tapana jäädä leikkiin Iselinin kanssa hetkeksi kun sille on tärkeä ottaa minua kädestä kiini ja viedä eri paikkoihin. Ajattelen että koska Lapseni ei osaa vielä puhua ( muutamia sanoja lukuunottamatta). On se hänen tapansa kommunikoida ja kertoa päivästään. Joinakin päivinä Iselin haluaa laskea liukumäkeä, tutkia kiviä keinua tai vain vilkuttaa kaikille. :)
kotia tultua kävimme kaupassa, leikimme. Tein ruokaa, söimme. Elias tuli pitkän työpäivän jälkeen kotia ja mä lähdin salille. Kun tulin sieltä kävin suihkussa nukutin Iselinin ja nyt olen tässä. Miksi päivässä on niin vähän tunteja? Miksi ihminen tarvii niin monta tuntia nukkumiseen? Vaikka nukkumien onkin ihanaa niin miksei riitäsi neljän tunnin unet ja sen jälkeen olisi virkeä olo. .
Sitä kuin haluaa paljon ja tunteja on vähän niin rutiinit on tärkeitä. Itse olen aikasemmin ollut tosi huono niissä mutta ilman niitä ei arki pyöri. Niin tylsää kuin se onkin.

mutta nyt hyvää yötä ja kauniita unia. Huomenna ostan sipsiä, dippiä ja pussilisen karkkeja ja oon tosi laiska, ihan vain huvikseni;)

Kuva vuodelta 2008 logoteilta kun oli töissä sielä. Mun joskus kertoa ihanasta lumoavasta norjasta. Täällä on käsittämättömän hienoja paikkoja, jossa moni norjalainen itsekkään ei ole koskaan käynyt. Kerron joskus lisää nyt untenmaille. Aamulla aikanen herätys.