tiistai 29. syyskuuta 2015

Kotona jälleen.

Maanantaina palasin kotiin reissusta. Väsyneenä mutta onnellisena kun sain vihdoin nähdä perheeni. <3 mä tunsin pientä levottomuutta reissussa joka katosi saman tien kuin tulin kotiin. Ikävähän se sen aiheutti.
Mä olen ollut mummoni hautajaisissa kuusamossa.Kävin myös kotona vanhempieni luona ja sisareni luona. Hautajaiset olivat todella kauniit ja tunteelliset. Mieleen jäi äidin runo: mummot eivät kuole koskaan, voit tuntea heidät tuulessa, meren aalloissa ja puiden havinassa. Ihan tarkalleen sanatarkkaan en muista runoa. Kirjoitan sen joskus tänne kun saan sen äidiltäni.
Nyt uni kutsuu, eilen nukahin 20.00 illalla ja tänään olen lähes yhtä väsyynyt. Reissaaminen on yllätävän rankaa. Kuullan pian!

keskiviikko 23. syyskuuta 2015

Pakkaamista.

Mä oon pian lähdössä reissuun, en vielä tänään mutta piakoin. Tänään olen kuitenkin alkanut pakaamaan  ja etsinyt pääasiassa kenkiä.( käytän niin harvoin juhla kenkiä niin ne on aina hukassa). pakkaaminen on aina yhtä hankalaa, täytyy miettiä mitkä kengät ottaa mukaan koska mun laukkuun ei mahu kuin yhet mutta mun on melkein pakko ottaa kolmet. tarvin mukaan Juhla kengät, lenkkarit ja kävelykengät..no aika pieniä propleemia mulla, mut silti... Ärsyttävää tuo pakkaaminen.
Eniten mua silti  mietityttää se että miten pärjään ilman pikku perhettäni kun ne ei lähde mukaan. ( matka on aivan liian pitkä 2 vuotiaalle) ja nyt jo pelkästä ajatuksesta sydäntä riipasee ikävä. Mutta enköhän mä selviä, skypen onneks keksitty ja voin soittaa joka päivä kotiin. Onneks. 

Kohta työt kutsuu. Joten kuulostellaan! Mukavaa päivää sinulle. 
Tällä mallilla vielä pakkaamiset;) 

tiistai 22. syyskuuta 2015

Kun minusta tuli äiti.

Sen jälkeen kun minusta tuli äiti:
Olen valvonut enemmän kuin sinkkuvuosinani yhteensä ( ja niitä vuosia oli monia)viimeksi viime yönä mutta siittä huolimatta olen kokenut aitoa onnea enemmän kuin koskaan muulloin.<3
Olen oppinut antamaan arvoa teknologialle ( vaikka kaipaankin ajottain aikaa ennen sosiaalista mediaa ja kännyköitä) MUTTA niin monta tilanetta on puhelimesta näytetty muumi pelastanut mut junassa, bussissa, ruokakaupassa, yms etten voi pois sulkea miten suuri hyöty siittä on. Suuri hatun nosto äidilleni jolla ei ollut samoja apuvälineitä kun minä olin pieni.
äityys on tehnyt minusta huolehtivemman ja reippaamaan ihmisen. Sinkkuna nukuin aina ( kun mahdollista pitkään vähintään 10.00) nykyään olen kerennyt 10 mennessä ulkoilla, syödä, siivota koko asunnon, käydä kaupassa, peseytyä pukea ja laittautua. Me äidit ja iskät ollaan super tehokkaita 10 pistettä meille siittä!  
Osaan suhtautua rennommin ulkonäkööni, tai itse asiassa on päiviä jolloin en edes muista vilkasta peiliin koska tärkeämmät asiat menee edelle.
Saatan miettiä sellaisia asioita kuin että pitäiskö laittaa jouluverhot ikkunaan  ja leipoisinko kanelipullia. Sinkkuna ei verhot ja leipominen ois voinut vähempää kiinostaa mutta  Viihtyvyys ja kodikkuus on tullut tärkeäksi. Haluan että lapseni kokee että hänellä on viihtyisä ja pullantuoksuinen koti. <3
Lapseni myötä saan elää tavallaan lapsuuden iloja uudelleen. Kun näemme puussa oravan joka syö käpyä ja lapseni ihastelee eläintä, kun matkustamme bussilla kaupunkiin ja Iselinille kaikki on suurta ja ihmeellistä se on aitoa iloa parhaillaan.
<3 

Nyt täytyy mennä.. Lähden hakemaan lapseni kotiin barnehagesta. Oltaisi pidetty kotipäivä tänään muuten mutta barnehagessa otetaan tänään valokuvat lapsista ja se on tärkeä päivä.
Mä sain laittaa pinnejä hiuksiin. Minun pikku mussukka<3


sunnuntai 20. syyskuuta 2015

Migreenikohtaus

Eilen sain järkyttävän migreeni kohtauksen ja se jatkui koko illan ja kesti yömyöhään ennenkuin lopulta hellitti ja olo oli taivaallinen. 
Kaikki kipu, oli se sitten hammaskipua, särkyä selässä tai pääkipu on häiritsevää mutta yleensä sitä tietää että kipu on hetkellistä ja pelkästään se auttaa kivun siedättämisessä.Mutta entä jos kipu onkin jatkuvaa? Kun se ei lähde pois. Kun kivun kanssa joutuu elämään? Kun kipu on muuttunut krooniseksi.
Kärsimystä on monenlaista. Eräs tuttavani kertoi minulle sairaudestaan joka ei näy ulospäin ja miten raskasta on kuin ihmiset olettavat hänen voivan hyvin . Se pysäytti minua ajattelemaan.Kuinka paljon ihmiset todella kätkevät sisälleen. Fyysistä kipua, ehkä myös henkistä tai molempia. Miksi joku on aina iloinen ja toinen ei? Onko iloisen ihmisen kilpi juuri se iloisuus  tai toisinpäin? Kuinka paljon me tiedetään lähimäisistämme. Osaanko nähdä ja kohdata kanssa ihmiseni  ymmäryksellä. Todella pysähtyä ymmärtämään ja kuuntelemaan.
Miten helppoa on kertoa omista asioista, mutta entä kuunella toista?  Ymmärtäväiset silmät, kuulevat korvat ja olkapää johon nojata. Tsempaava hymy. Siihen tahdon pyrkiä.  Ja kiitolisuuteen. Muistaa joka päivää kiittää kaikesta mitä minulle on annettu. 

Työpäivän jälkeen Elias oli tehnyt lasangea. Hyvä ruoka =hyvä mieli. Jostain luin että tie naisen sydämmeen vie vatsan kautta;) voin kertoa että toimii ainakin minun suhteen ;)

<3

lauantai 19. syyskuuta 2015

Herkkyys.

Mun mielestä herkkyys kaunistaa ihmistä. Ihminen joka osaa näyttää herkkyytensä on vahva. Aina se ei ole helppoa. Ympärillä voi olla ihmisiä jotka pelkäävät näyttää omaa herkkyytään ja vetävät kovan kuoren päälle. Se saattaa pelästyttää herkkää ihmistä ja jopa pahoittaa hänen mielensä.
Itse olen huomannut oman herkyytesni lisääntyvän sen jälkeen kuin sain lapseni,tai ehkä se herkkyys tuli enmmän pintaan sen myötä. Monia asia saat minut nykyään herkistymään, ystäväni suloinen Vauvva, vanhuksen lempeä mutta väsynyt käden puristus, ystävällinen naapuri joka pelasti minut arkisia askaria suoritaessa, ajatus mummostani ja muisto viimeisestä halaus jonka sain häneltä.

On tärkeä antaa tunteille tilaa. Kaikille. <3

Tänän heräsin kauniseen aamuun. Syysruska alkaa näkymään ja aurinko paistaa. Mutta työt kutsuvat. Joskus se harmittaa. Nyt en jaksa antaa harmille valtaa. 
Kivaa syyspäivää sinullekin<3
Ajattelin herkutella tänään hieman ennen töitä kun en muuten pääse vapaasta nauttimaan. :)


torstai 17. syyskuuta 2015

Paistais jo aurinko.

Mä oon yleensä aina sitä mieltä että kiva kun sataa vettä voi juoda teetä sisällä ja nautiskella, lukea kirjaa ja yms yms. Nyt mä en ole sitä mieltä. !!! Tuo sade voisi loppua nyt heti. Mä en jaksa enää yhtään sade päivää. Mä haluan ulos, ilman että kastun, joo on meille jossain sadesuoja ja kumpparitkin löytyy mut silti mä haluan nähdä auringon pilkottavan edes hetken!!!!!!! Joten aurinko armas tule esiin. Sadepilvet elkaa satako mun vapa paivana. Ma oon kyllastynyt sateseen kiitos.

Ja paivan ajatus:


Herkullinen Tomaattikastike taste of italia.

Tässä ohje tomaattikastikkeeseen josta puhuin aikasemmin. Sain siis ohjeen italialiaselta ystävältäni. En välttis ihan kaikkea muista mitä hän sanoi mut noin suurinpiirtein kuiteski. 

Tarvitset ruukun basilikaa. Pilko koko basilika. Myös kourallinen timjania sekoitetaan 2 valkosipulin kanssa,reipaasti oliiviöljyä,lusikallinen sokeria, ripaus suolaa ja pippuria, vineger?( en käyttänyt kun ei ollut kotona) ja mauste salmia muutama lusikallinen( ei löytynyt kaupasta).
Tomaatit halkaistaan ja käytetään uunissa noin 15 min. Laita reippaasti oliiviöljyä päälle
Kun tomaatit ovat saanet olla grillatuna , keität ne mausteiden kanssa.
Valmista. Lisäsin ruokakermaa  ja  paistetun jauhelihan tomaattikastikkeen sekaan. Hyvää jos pitää tomaateista ja raikkaasta mausta. Minä pidän:) ja oli se oikessti aivan huippu hyvää. Kantsii testata.

keskiviikko 16. syyskuuta 2015

Hattuostoksilla.

Mä kävin tänään ostamassa itselleni hatun. En muista koskaan aikasemmin omistaneeni hattua niin sen valitseminen ei ollut kovin helppoa varsinkaan kuin olin yksin shoppailemassa. Onneksi on keksitty whats up ja sain parilta kaverilta nopeasti vastauksen : osta. Ja niin mä ostin. Tässä pari wup kuvaa. 
Hattu on kätevä siittä ettei hiuksia tarvi kauheasti fixata.



Ilman hattua:
Nyt aattelin testata italiailaista tomaattikastiketta. Kuvasta puuttuu osa mausteista . Laitan reseptin myöhemmin. Olen saanut sen italialaiselta kaverilt, aitoa italialaista tomaatikastiketta.Nam. Minulla on suuret odotukset, toivottavasti onnistun.
Iselin pitää tuoreista tomaateista joten säästän hänelle muutaman.

maanantai 14. syyskuuta 2015

tiesitkkö:)

tiesitkø seuraavia asioita minusta:
1. Paheeni:kahvi. Jos en saa aloittaa päivää juomalla kahvia, oon vihainen kun ampianen enkä herää päivään ENNENKUIN saan kahvia;) mut toisaalta eihän kahvi välttis oo pahitteksi joittenki tutkimusten mukaan esim astamaatikoille  se voi olla hyväksiksikin.
2. Hyveeni: osaan nauttia herkkuista,mut mun kans ei ole kiva jakaa sipsi pussia kun ahmin sen ennenkuin muut kerkee hädin tuskin edes aloittaa;) sori kaverit ja Elias.
Mä jaan miellään kaiken kavereiden kans. Jaettu ilo on suurempi ilo. Ostan mielumin lahjoja muille kun saan itse.
3. Olen 99% tunne ihminen ja armottoman ankara itselleni asioissa. Esim työ äityys, raha asiat niissä olen jämpti ja todella yli super tunnollinen. Mutta osaan myös olla hulvattoman rento ja rempseä. Olen rakastanut aina vauhti lajeja: lumilautailu,ratsastus,kickboxning,surfaaminen ja autolla rällääminen on ihan ykkös lajia. Ikävä kyllä ikä on tehnyt minusta paljon pelokkaamman se vie osan hauskuudesta pois.
4. Pidän ihmistä jotka eivät tuomitse, joiden seurassa saa olla oma itsensä.
5. Pidän eläimisitä ja kanin pennut ovat suloisimpia mitä tiedän.
6. Haaveilen että voin antaa lapselleni mahdollisuuden matkustaa yhtäpaljon kuin itsekkin olen saanut reissata. Matkustelu on yksi parhaita investointeja mitä elämässäni olen tehnyt.
7. Kadun: En osaa katua? eihän elämä olisi tällaista jos oisin tehnyt tosin? enkä minä olisi minä jos en olisi tehnyt juuri niitä vikoja ja virheitä mitä tein. Kaikella on tarkoitus.

Jatkan myöhemmin. :)



sunnuntai 13. syyskuuta 2015

Vieraita.

Ai mistä on hauskat ja parhaat viikonloput on tehty: kun saa vieraita kaukaa, jutellaan valvotaan, kieretään kauppoja, hengataan ja lopuksi mustikka/ puolukka reissu hyvien kavereitten kanssa. <3



Autossa on the way

Syötiin lettuja makkaraa, suklapiirakkaa. 


Kaupungissa tavattiin bamse.
Holmenkollenilla karhu :p
Me @my family
Mustikassa

torstai 10. syyskuuta 2015

Päivän ajatus

Päivän ajatus:
Kun joku kohtelee sinua huonosti niin muista että vika ei ole sinussa vain siinä ihmisessä. Hyvinvoiva ihminen ei kohtele toisia ihmisiä hunosti.

Elä kuluta energiaa ja ajatusta sen enempää sellaiseen ihmiseen. Hymyile kaksi kertaa aurinkoisemmin sillä sitä iloa ei kannate entaa ilkeälle ihmiselle että hän onnistuu pilamaan päiväsi. 

Hyvää yötä <3

Lohi ja ravut sopivat yvin yhteen. Sain tänään iltalialaiselta ystävältäni aivan älyttömän hyvän italilialaisen tomaatikastike ohjeen. Teen sen joku päivä ja jaan ohjeen teille :).
Kaipuu kesään, vaikka syksyssä on omat hyvät puolensa.

keskiviikko 9. syyskuuta 2015

Mummi <3

Eilen aamulla sain puhelun töihin, mummi on nukkunut pois. Mummi rakas oma mummini <3 Lysähdin tuolille ja aloin itkeä ja sain soperettua työkavereilleni mitä juuri olin kuullut. Ihanat sairaanhoitaja kolleegani ( sitä he todella ovat, todellisia enkeleitä) tulivat aamuisten kiireiden keskeltä ( sairaalan kiireisin aika)luokseni ja halasivat ja lohduttivat. Tuntui kuin aika oisi pysähtynyt. Muistot tulvivat mieleeni. Minä ja mummi kalassa lapsena, mummi lapsuuden kodissani viikamaassa pyykkiä äidin kanssa, se yks kerta kun mummin innostamana aloin leipoon pullia ja laitoin vahingossa suolaa sokerin tilasta ja pilasin koko taikinan ja mummia nauratti:).Äiti ois voinut suuttua mutta mummi ei, itseasiassa en muista koskaan että mummi olisi mistään suuttunut minulle. Mummi opetamassa minua kutomaan villapuseroa ( voi kuinka kärsivällinen mummi oli vaikka siittä kutomisesta ei meinannut tulla yhtään mitään, eikä loppujen lopuksi tullutkaan se unohtu laatikon pohjalle sen jälkeen kun mummi ei enää ollut neuvomassa) .Monta joulua olemme viettäneet yhdessä, mummile oli tärkä päästä haudalle laittaan kukkia Antti papalle karoliina äidilleen ja isovanhemilleen. Miksi asun niin kaukana, pääsenkö minä koskaan mummin haudalle? Elias lohdutti myöhemmin illalla kun tulin kotiin että aina voi sytyttää kynttilän ihan missä vain mummille ja mummi ei sydämestä koskaan läde pois. Mummot elää aina. <3

Suuri on kaipuu ihanaa rakasta Äidin äitiäni. Olen kiitollinen ja onnellinen jokaisesta hetkestä minkä saimme yhdessä viettää. Viimeinen kerta kun tapasimme oli tänä kesänä kun matkustimme Iselin kanssa kuusamoon. Tiesin sisimissäni että me näkisimme viimeisen kerran maanpäällä. Jokaisesta hetkestä mummin kanssa halusin saaha mahdollisimman paljon irti. Me katsoimme kuvia, muistelimme menneitä, istuimme välillä vain ihan hiljaa ja elimme juuri sitä hetkeä. Halasin mummia monta kertaa ja kerroin miten rakas ja tärkeä hän on minulle ja mummi sanoi että minä olen hänelle myös tärkeä. Mummi vaikutti niin tyyneltä ja hänestä kumpusi rauha. Mummi puhui Jumalasta ja kuinka tärkeää hänelle on usko. 
Minäuskon että mummi on nyt enkelten luona ja hänellä on kaikki hyvin. <3


sunnuntai 6. syyskuuta 2015

Aamuretki.

Herättiin aikasten aamulla ja lähdimme lähistöllemme olevan puron luo retkelle. Puroissa on jotain maagista ja mahtavaa, ennekuin saavuimme puron luokse mua tylsistytti, kumpparit istuivat huonosti jalassa ja tuntui että liukastun liukaisiin kiviin. Mietin että kotona ois nyt kiva retkottaa sohvalla ja lukea jotain hyvää kirjaa mutta kuin saavuimme purolle mieli muuttui hetkessä. Puron solina kuulosti musiikilta korvissa, rauhotti mielen ja yhtäkkiä oli niin mukava vain olla.





perjantai 4. syyskuuta 2015

Nuhruinen olemus.

Se tunne kuin herää aikasten aurinkoiseen päivään(pakko kääntää rytmi ) kolmen yövuoron jälkeen. Herätyskello soi eikä tiedä missä on, onko päivä vai yö. Puet vaatteet päälle rutiininomaisesti juot kahvia ja tuijotat pöytää pitkän tovin ennenkuin hoksaat että hei mun pitää keretä päiväkotiin, täytyy nopeasti syödä ja peseytyä. 
Päiväkodissa syliin hyppää iloinen ja yllätynyt Iselin joka on ihmeissään kun äiti tulee hakemaan jo heti päikkäreitten jälkeen. Vilkutetaan ja annetaan hoitotädeille halit, toivotetaan hyvää viikonloppua. Peiliin nopea vilkaisu, apua mulla on hammastahnaa naamassa ja hiukset sojottaa miten sattuu oon just niin valvoneen ja väsyneen näköinen kun mitä tunnenkin olevan. Toivon mielessäni ettei täydelliset sarjat naisiin lukeutavat äidit tuu vastaan portilla ja tietysti ne tulee. varsinkin Se äiti jolla on aina välkkyvän valkoiset hampaat, kiiltävät kauniit hiukset ja vimpan päälle vaatteet. Hän moikkaa iloisesti ja antaa Iselinille halin ja vaihetaan kuulumisia. Mua hävettää mun nuhruinen ja väsynyt olemus mutta sitten ajattelen että tällaistahan tämä elämä on. Ei elämän kuulukkaan olla täydellistä pintaa ja miksi pitäis? meidän naisten täytyy olla armeliaampia itseämme kohtaan sillä elämä on just sitä epätäydellisyyttä kaikessa täydellisyydessään.
Mukavaa perjanataita!

keskiviikko 2. syyskuuta 2015

Mitään jos meille käänetään selkä?

Tänän kun hain lapseni päiväkodista ja sain ison lämpymän halauksen,suukkoja ja kun iloisen naurava suu osoitti ovea  ja sanoi äiti mennäään auto ja brum brum tuntui kuinka mun sydän pakahtuu rakkaudesta.Kuinka paljon lapsen pienet arkiset jutut ja olemus tuo arkeen iloa ja aitoa onnea. <3 Vaikka ne ovat pieniä asioita ovat ne silti sitäkin suurempia.Samoin muistan jokaisen hetken kun lapseni on pelännyt itkennyt tai pahoittanut mielensä kuinka se on tuntunut pahalta ja miten sitä aina toivoo että kun itse ei ole paikalla niin joku muu lohduttaisi. 
Sen jälkeenkun itse sain lapsen näen jokaikisessä  lapsessa jotain samaa kuin omassa lapsessani. Näen sen herkkyyden, viattomuuden ja elämänilon mikä lapsista kumpuaa.Se herättää osittain pelkoa (ettei vaan lasta kukaan vahingoita) ja sen myötä valtavan suojeluhalun. Jokainen lapsi ansaitsee rakkautta ja huolenpitoa eikä lasta koskaan saa hylätä. Sen takia mieltäni järkyttää se miten osa ihmisistä euroopassa ( aivan liian moni)haluaa estää pakolaisten vastaan ottamisen. Pakolaiset ovat samanlailla tuntevia äiti ja isiä kuin me jotka eivät mitään niin paljon tahdo kuin suojella omaa lastaan. Meillä ei ole oikeutta riistää toisilta ihmisiltä turvaa, joku päivä voi olla niin että me tarvitsemme sitä. Mitä jos meille käänetään selkä. ?