torstai 31. maaliskuuta 2016

pohdiskelua.

Mä kuuntelin erästä haastattelua naisesta joka on hyvin tunnettu ja joka on ns. saanut ja toteuttanut lähes kaikki haaveensa. Hän on menestynyt meidän yhteiskuntamme mittapuun mukaan todella hyvin. Mutta se mihin hän itse oli herännyt on että kun saavuttaa paljon niin sen jälkeen voi kokea valtavaa tyhjyyttä. Tässäkö se kaikki oli? jos asettaa valtavat suoritus paineet ja lähtee esimerkiksi tavoittelemaan onnea niin matkalla voi helposti kadottaa itsensä. Onko se sen arvoista? Haastattelija kysyi että mikä onni sitten hänelle on. Tämä nainen vastasi että se kuin on rauha ja luottamus sisimissään. Kun on hyvä olla ja elää hetkessä. Ne pienet rauhalliset hetket kun päässä ei humise miljoona ajatusta ja kun saa olla itsekseen,  kun lukee hyvää kirjaa, kun istut veneesä ja kuuntelet laineiden liplatusta niin se on onnea.
Olen samaa mieltä. Onko elämän onni ja arvoitus siinä että opit elämään tässä ja nyt? tarviiko haaveiden olla materialisistisia?

Mä luulin ennen etten osaa haaveilla. Kun tapasin mieheni ja hän puhui haaveista, sanoin aina ettei minulla ole haaveita. Ymmmärsin sen konkreetisesti sinä päivänä kun menin ostamaan itselle hääpukua ja kun myyjä kysyi millaisesta puvusta olen haaveillut. Minulla ei ollut harmainta hajua. En ollut koskaan haaveillut että menisin naimisiin ja siihen liittyvistä asioista. Monet tytöt tietävät jo 12 vuotiaana millaisen hääkimpun, mekon ja hääkoristelut haluavat. Mä olin ihan pihalla kaikesta.  Se ei kuitenkaan häirinnyt omaa onneani vaan kaikki löytyi ja aika nopeasti kun vilkasin häälehteä niin tiesin minkä mekon haluan ja äitini ja mieheni avulla hahmotin millainen hääkimppu koristeet yms  muut hääjutskat sopivat minun ja Eliaksen juhlaan.

Vuosien varrella olen jotenkin oppinut haaveilemaan. Haaveilen matkoista perheeni kanssa, erinlaisista työkuvioista, lämpymistä kesistä ja yhteisestä ajasta perheeni kanssa. Osaan katsoa tyyntä järveä rauhassa ja antaa ajatusten lentää- Se on hienoa. Se miksi en nuorempana osannut/uskaltanut haaveilla oli pelko pettymyksestä. Entä jos haaveet eivät toteudukkaan. Nyt ymmärrän paremmin. Ei haaveiden ole pakko aina toteutua. Jos kaikki haavet aina toteutuisi ei olisi mistä haaveilla. Ja silloin kun jokin haave toteutuu on se iloa suurimillaan.


lauantai 26. maaliskuuta 2016

Enkla browniebakelser

Enkla browniebakelser: Läckra, lättgjorda bakelser med en halvkladdig botten, vispad grädde och hackad choklad.



piti jakaa täällä että löydän tän huipun ohjeen. :) kokeile sinäkin!

maanantai 7. maaliskuuta 2016

Ajatusten sekamelska

Kotona aivan hiljasta. Mä koitan levätä kun vointi ei ole paras mahdollinen. Oksentanut koko aamun ja se vie voimat. Tulee syylinen olo kun ei jaksa tehdä kotihommia eikä leikkiä lapsen kanssa, mutta ei voi mitään kun on vointi huono on pakko kerätä vomia ja levätä. 

Kun nukahdan  näen nykyään outoja unia. Viime aikoina olen nähnyt muutenkin paljon unia. Ihmisistä jotka kuuluvat menneisyyteen, sodasta ja että etsin jotain ja olen hukassa. Unet on jänniä. Jostain ne kertoo meille mutta mistä? Peloista? Odotuksista ? Joskus ne jäävät vaivaamaan niinkuin tänään. Uneni ovat niin todellisuuden tuntoisia etten heti unohda.

Elämässäme on uusia tuulia ( hyviä ) ja pitäisi osata tehdä päätöksiä. Mulle päätöksen teko  arjessa on tosi helppoa. Kun menen kaupaan tiedän mitä sieltä ostan enkä aikaile kauppa hyllyjen ääressä sillä ajatustyön olen tehnyt jo ennen kaupaan menoa. Jos joku kysyy haluanko jäätelöä vai karkkia tiedän vastauksen oitis. M u tt a kun on isoista asioista kysymys silloin en yhtäkkiä tiedäkkään. Palloitelen asioita ees sun taas enkä osaa päättää. Haluan varmistaa ja selvittää, hakea neuvoja ja kysyä mahdollisimman monen ihmisen mielipide. Yhtäkkiä päätöksen teko onkin maailman vaikein asia. Aikuisuus ei ole helppoa.