keskiviikko 27. huhtikuuta 2016

Uusia vieraita odotellessa.

Täällä kotona riittää puuhastelua, meille on tulossa vieraita viikonlopuksi ja tyttäreni synttäritkin vietetään vähän etuajassa Sunnuntaina. Maanantai on virallinen syntymäpäivä. Maanantaina on päiväkodissa syntymäpäivät ja hän saa sielä kruunun päähän ( Norjalainen mukava tapa, koitan muistaa ottaa kuvan kruunusta).Ajatella mun pieni tytär on jo pian 3 vuotta. Iselin sanoo itse että Iselin on iso tyttö. :) mihin aika hurahti? 

Eilen piirsin tyttäreni kanssa, tästä tuli ihan hieno muuten jos ei liaan tarkkaan katso kuvaa, ärsyttää kun itse näkee kaikki virheet. Pitäisi aloittaa jokin piirustus kurssi, piirtäminen on kivaa.



Viimeviikonloppunakin juhlistimme tytärtäni kun tädit olivat kylässä. Sunnuntain synttäreille olen suunitellut jätski buffettia ja Sofia tuo helsingin tigerista jätski kuppeja ja muuta kivaa. Mun tietääkseni norjassa ei ole tigeria? Vai onko sittenkin.? Ei harmainta hajua.

lauantai 23. huhtikuuta 2016

Suomalaisiaherkkuja

Kukkia, karkkia, lasten kirjoja ja vaatteita. Yksi pieni tyttö oli ikionnellinen ja me myös. Tädit toivat kauniin auringon paisteen mukanansa. Nyt osa porukasta lähti holmenkollenille ja kaupunkiin, mä laitan meille ruuan ja aattelin että vietetään tyttäreni synttäreitä tänään vähän kun yksi kummitädeistä on paikalla.
 
Mukavaa launtai päivää sinulle myös! :)



Suomalaiset karkit ja suklaat on harvinaista herkkua meille ja kun sitä saa suomesta ei melkein raski syödä.


 Muumi ja mauri kunnas . Suomessa on niin hyviä kirjoja.

Vieraita odotellessa.

Eliaksen tödit ovat tulossa kylään meille heitä odotellessa laitoin aamupalan pöytään.


torstai 21. huhtikuuta 2016

Perinne kakku.

Mun sisko läheetti fazerin kilpailuun isovaarimme perinne kakusta kuvan ja tarinan ja voitti suklaa kilpailun.
Tarina on mielenkiintoinen, voit sen lukea fazerin sivuilta tai siskoni blogista. Tässä kuva kakusta. Kuvan alaosassa blogi osoite.


tiistai 19. huhtikuuta 2016

Päivän pysähdys

Mä luin syöpäsairaan nuoren naisen kertomuksen elämästään ja mitä hän ajattelee kun hoidot eivät enää pure ja kun kuolema lähestyy. Nainen on täynnä elämän intoa. Hän haluasi elää, mutta hänellä ei ole annettu valintaa. Kuolema on väistämätön. Elämän päiviämme emme voi tietää kukaan. Tieto siittä että hän ei ole yksin ja että vastaanotto huoneessa oli monta muutakin. Se lohdutti häntä.
 Se pysäytti minua tänään, tänä kauniina aurinkoisena päivänä. Pisti ajattelemaan. Muistuttamaan tästä hetkestä, kuinka hauras elämä on. Hävettää miten pienestä itse valitan. Kuinka lapsellisista tyhmiä asioista välillä märehin omassa mielessäni.  Kunpa muistaisi ja jaksaisi olla kiitollinen joka päivä.

Mukavaa viikkoa sinulle! Hymyillään kuin nähdään. :)

Alla oleva kuva otettu Mieheni perheen mökiltä. Kesä ilta sauna ja virkistävä uinti meressä. Mä haaveilen että pääsen saunomaan piakoin. Norjassa ei ole monellakaan saunaa. Uimahalleissa onneksi on. Mutta ei se tälläista kunnon piha saunaa voita.


lauantai 16. huhtikuuta 2016

Katse kohti tulevaisuutta

" maailmassa monta on ihmeellistä asiaa. Se hämmästyttää kummastuttaa pientä kulkijaa". Pian työt kutsuvat. Tyttäreni ja mieheni lähtevät lasten kutsuille. Aurinko paistaa, kylmä tuuli. Muutama kukka oli puhjennut. Kevät <3

torstai 14. huhtikuuta 2016

yllärit on kivoja.

Meille tuli eilen ylläri vieraita suomesta kylään. Eliaksen hyvä ystävä ja hänen vaimonsa. He lähtivät nyt aamusta jatkamaan matkaa kohti tukholmaa ja sieltä laivalla suomeen. Oli piristävää ja hauskaa viettää aikaa vaikka menikin illalla myöhään ja aamulla väsytti niin oli kyllä sen arvoista.
 Extempori jutskat on parhaita. Itse ei oikeen osaa enää hirveen spontaanisti lähteä kun lapsen kanssa on pakko suunitella reissut mutta pitäisi kyllä opetella enemmän, ei elämän tarvi olla niin suuniteltua.

Oli ihana nähdä kuinka vastarakaastuneita pariskunta oli. <3 Rakkaus on ihmeellistä <3

Te varmaan odotatte täällä blogissa että paljastan sen salaisuuden. Mutta en vielä halua paljastaa. Jossain vaiheessa kerron;)

Kuullaan!

Kevät on tuloillaan ja luonto pian kauneimillaan. Tänään on kylmä ilma aurinkoa odotellessa!


maanantai 11. huhtikuuta 2016

kevätfiiliksiä

Ihana kuin on kevät ja aurinko paistaa . Auringosta saa niin paljon energiaa. Kun mä 19 vuotiaana keikkailin psykiatrisella osastolla sain huomata että ihmiset masentuu ja sairastuu eniten keväällä- Jännä luulisi että se on toisinpäin että pimeä masentaisi ihmistä entuudestaan ja valo piristäisi. Mutta niin se ei kuitenkaan mene. 

5 positiivistä:

Mun kaveri joka asuu pohjois norjassa soitti ja kertoi että hän tilas liput osloon ja tulee parin viikon päästä kylään samoin mun serkku helsingistä. Mä en ole pitkään aikaan viettänyt kunnolla vapa aikaa mun tyttö kavereiden kanssa. Olen ihan Hyber mielissään :) Jee!

Me syötiin tänään kevään kunniaksi ekat magnum jätskit ja kyllä maistui hyvälle. NAm!

Keskiviikkona tapaan kaveriani ja hänen pientä vasta syntynyttä vauvvaa. <3 

Ihana kun lumet on sulanut pois. Tai on jossain vielä vähän mutta onneks vain vähän.

Huomenna tapahtuu eräs ihana asia mitä en voi kertoa vielä blogissani mut jossain vaiheessa paljastan sen. ;)












keskiviikko 6. huhtikuuta 2016

Kaipaus

 
" Mitä kauempana olemme,
Sitä lähempänä sydäntämme ovat ne tunteet jotka yritämme tukahduttaa ja unohtaa.
Jos olemme maanpaossa, haluamme säilyttää jokaisen pienen muiston omista juuristamme;
Jos olemme kaukana rakkaastamme,
Jokainen kadulla ohi kulkeva muistuttaa meitä hänestä" yksitoista minuuttia

paulo coelho 

Räpäys ja ajassa taaksepäin.

 Mä selasin mun puhelimesta kuvia ja yllätyin miten aktiivisia me ollaan Perheenä. Omasta mielestä me ei kovin paljon tehdä ja ollaan aika mukavuudenhalusia. Mutta kuvat tosiaan osootivat aivan toisen puolen meistä:) Sen jälkeen kuin kamera puhelimet yleistyivät on itselläkin tullut räpsittyä kuvia eri tilaanteista ja kuvia on jälkeenpäin kiva selata.:)

Palasin ajassa taaksepäin ja muistoihin. Tässä joitakin muistoja.

Uppsala

Kesä ja hiekkalinnat 2015

Camping perheen kanssa. 

Teneriffa kvät 2015 ja bamse.

Retkeilyä perheen kanssa.

Kolsåstoppen kavereitten kans vallotettiin.

Verdens ende. Norja. Kevät- alkukesä 2015

Telttailtiin koko perheellä. Kesä 2015

Pikkujoulut työkavereitten kans. 2015

Gamla stan kahvila. Kesä 2015


Äiti ja isä kävi kylässä syksy 2015. Drammen näkyy hienosti taustalla.

Syksyllä oulussa. 2015 mina ja  hyviä ystäviä kuvassa.

Mun rakkaat kesä vuonna 2014 

Tukholma ja gamla stan.


Mökkireissu kaveri porukalla

tiistai 5. huhtikuuta 2016

Mikä on lapselle parasta?

Lapseni on kehittynyt aivan valtavan valvon paljon päiväkodissa. Päiväkoti on jännittävä paikka kun sielä tapahtuu kaikenlaista. Eilen lapset kävivät katsomassa hevosia eräällä tallilla ja muutenki norjassa satsataan paljon lasten retkiin. Välillä lapset käyvät museoissa,erinlaisissa lasten tapahtumissa yms.
Joka päivä tyttäreni puhuu päiväkodista ja miettii aina minkä tavaran hän ottaisi mukaan ja näyttäisi parhaalle ystävälleen. Äiti osta mun kaverille ankka, sateenvarjo, huulirasva ..milloin mitäkin. Se on hellyyttävää ja suloista rupattelua ja olen iloinen että lapseni iloitsee ystävästään ja päiväkodistaan.

Tapasimme eräänä päivänä pihalla suurin piirtein tyttäreni ikäisen lapsen joka leikki yksin pihalla ja tuli heti meille juttelemaan. Hän kertoi että heille oli syntynyt vauvva ja että hän vietti nyt aikaa kotona. Tyttö kaipasi kavereita ja päiväkotia ja sanoi että päivät on pitkiä ja tylsiä. Äidin ja vauvvan kanssa he käyvät yleensä päivisin kauppa keskuksissa ja sekin on tylsää. Päiväkodissa on niin mukavaa kun kaikki kaverit on siellä.
Norjassa äidit menevät yleensä töihin suurin piirtein kun lapsi on 1 vuotias, ainakin oslo seudulla.  Koti äitejä täällä ei näy juuri ollenkaan ja sen vuoksi lapsia ei näe  leikkipuistoissa yms. Tämän vuoksi moni äiti valitsee viedä isomman lapsen hoitoon jotta hän saa sosiaalista virikettä ja leikkiä saman ikäisten lasten kanssa.

Kun itse olin lapsi oli oma äitini kotona. Hän oli koti äiti. Mä olin hyvin sosiaalinen lapsi ja vaikka sisaruksia oli paljon olivat he pienempiä ja kaipasin päiväkotiin. Kun katsoin päiväkodin leikkejä aidan toiselta puolelta harmitti minua valtavan paljon kun en saanut olla leikeissä mukana. Joskus koitin livahtaa päiväkodin pihalle mutta hoitajat kielsivät sen ja ohjasivat minut takaisin aidan toiselle puolelle. 
Olen kysynut aikusena ystäviltäni jotka ovat käyneet päiväkodin että oliko sielä niin mukavaa kun kuvittelin lapsena. He ovat sanoneet että piväkti aika oli parasta aikaa lapsuudessa. Siellä tosiaan sai leikkiä sydämensä kyllyydestä.
 
Ennen ajattelin että kyllä lapsen täytyy saada olla kotona äidin ja vauvvan kanssa. Mutta oma mieleni on muuttunut tuon asian suhteen. Jos kotiäitejä olisi ennemmän saattasin ajattelisin asiasta toisin. Suomessa tietääkseni lapset ovat pitkään kotona ja naapureista löytyy kavereita mutta näin ei ole norjassa. Kun asuu vieraassa maassa on tärkeä oppia norjan kieli kunnolla. Jos lapsi menee tosi myöhään hoitoon ja kotona puhutaan eri kieltä on se hänen kehiittymiselleen haitallista. Päiväkoti on lapselle tärkeä ja  turvallinen paikka jos hän sielä viihtyy. Jokainen lapsi on kuitenkin yksilö ja sen vuoksi täytyy tarkkaan miettiä mikä on omalle lapselle parasta. Se mikä minun lapselle on mielestäni paras ratkaisu voi toisen lapsen kohdalla olla päinvastaista.

Joskus tuntuu kun tällaisista asioista puhuu eri maalaisten äitien kanssa niin ajatukset ovat kovin jyrkkiä. Yleensäkkin äityyteen liittyy paljon mielipiteittä ja ehottoomuutta. Jos yleinen näkemys on että punaiset lapaset on lapselle parhaat niin silloin ei ole puhettakaan että siniset voisivat olla yhtä hyvät tai ehkä paremmat?
Ruotsissa ajattellaan että jos vauvva syntyy ja isompaa lasta ei vie päiväkotiin on se vauvalle haitallista ( hän ei silloin saa sitä aikaa ja tarpeitaan täytettyä mitä ensimmäinen lapsi sai). Isompi lapsi kärsii kun hänet otetaan pois tutustaja turvallisesta päiväkodista jossa hän on tottunut olemaan ja se haittaa hänen sosiaalisia kykyjä tulevaisuudessa. Suomessa taas  (tietääkseni) paheksutaan jos äiti on kotona vauvvan kans ja toinen lapsi on hoidossa.
Jännä että näin erinlaisia mieli piteitä löytyy. Miksi asioissa ei ole kultaista keskitietä. Täytyykö kaikesta olla niin ehoton? Mä ajattellen että jokainen äiti
tietää mikä omalle lapselle on parasta. Tai hän ainakin koittaa löytää vaihtoehdon mikä on paras mahdollinen. 




maanantai 4. huhtikuuta 2016

Pelko.


Ennen kuin sain lapsen en oikein täysin tiennyt mitä pelko on. Tai no en mä nyt väitä että mä ihan peloton olisin ollut, tottakait mä pimeän tullessa mietin omaa turvallisuutta ja kiersin pimeän puiston  ja soitin läheisilleni jos jokin mietitytti. Mutta se miten pelko konkretisoi lapseni raskauden (jonkinlainen menettämisen pelko) ja syntymän jälkeen oli jotain mikä tuli osaaksi yllätyksenä- Ei kukaan koskaan ollut kertonut eikä sitä osaa kysyäkään. Kun saa pitää sylissään jotain niin täydellistä  ja suurta ihmettä joka katsoo sua suoraan sieluusi suurilla luottavaisilla silmillän niin tietää että tämän pienen ihmislapsen eteen tekee kaikkensa. Rakkaus omaan lapseen on jotain niin käsittämättömän suurta ettei sitä osaa sanoin kuvailla.

Äidiksi tullessani olen siis alkanut pelkään asioita joille huimapäisenä vauhti mimminä olisin ennen nauranut. Se että lähdettyäni kotipihalta ajamaan autolla päiväkotiin ja mietin että kamala jos auto lähtee luistaan jotain tapahtuu ja ajan vaikka kolarin on minulle ihan uutta.   Mistä tuollainen pelko syntyy? Jotkut äidit ja isät olen kuulut sanovan että kun on pieni lapsi niin pienet murheet /pelot ja lapsen kasvaessa ne kasvavat. En kuitenkaan halua pelotella itseäni etukäteen. Mitä se auttaa? mitä auttaa pelätä asioita joista ei voi ennalta ennakoida/tietää? Siksi pitääkin ottaa elämän motoksi että elä päivä kerralla ja iloitse kaikesta mistä voit sydämmesi kyllyydellä eläkä murehdi asioita mitä ei ole tapahtunut.
<3


perjantai 1. huhtikuuta 2016

temperamentti ja sen vaikutus.

Lapsena mua koitettiin aina herättää " omasta maailmasta" se tapahtui yleensä silloin kuin luin jotain kirjaa tai sarjista, piirsin tai olin muuten vain keskittynyt johonki asiaan mitä tein keskittyneesti. Mä olin ihan ulapalla että mitä mun ympärillä tapahtuu ja ihmettelin kun äiti sanoi että hän oli useamman kerran pyytänyt että tulisin syömään.  Mä en oikeesti kuullut  ja joskus minusta tuntu että minulle ihan turhasta motkotetaan koska en jättänyt tahallaan kuulematta.
Tämä sama asia on seurannut minua läpi elämän, töissä kun luen ja keskityn potilaskertomukseen, koulussa kun opiskelin, ystävieni keskuudessa ja kotona mieheni seurassa. Yleensä ihmisiä huvittaa tämä piirre minussa mutta miestäni se jopa joskus suunattomasti ärsyttää sillä hän ei voi käsittää miksen kuulle  mitä hän sanoo ( vasta kuin hän on toistanut asian useamman kerran) jos olen keskittynyt esim lukemaan.
Eräs ystäväni väitti että hän oli maininnut minulle eräästä koulutehtävästä monta kertaa samalla kun tein jotain keskittyneesti ja hän luuli että olin kuullut asian ja ihmetteli kun olin aivan tietämätön mitä hän oli puhunut minulle.
Lapseni seurassa en uskalla lukea kirjaa koska hän on vielä sen verran pieni että tarvii vanhemman joka seuraa valppaasti hänen tekemisiään. Tämä voi ehkä kuullostaa sinusta oudolta ja olen joskus ihmetellyt mikä vika minussa on kunnes löysin vastauksen temperamentti ja koulumenestys kirjasta.

Luen tällä hetkellä kirjaa temperamentti ja koulumenestys jonka on kirjoittanut Liisa keltinkangas -Järvinen joka on suomalaisen temperamenttitutkimuksen uranuurtaja ja arvostettu tietokirjailija. Hän on käsitellyt teoksissaan lasten aggresiivisuutta ja temperamentin vaikutuksia mm ihmisen yksilöllisyyteen, koulumenestykseen ja elämän hallintaan. Hän on helsingin yliopiston psykologian professori.

Tässä poiminta kirjasta joka selittää oman käytökseni:

" Matala häirittävyys
Lapset joilla on matala häirittävyys, ovat loistavia keskittyjiä. Syventyessään kerran johonkin asiaan he sulkevat kaiken muun ulkopuolelle eivätkä kiinitä huomiota mihinkään muuhun kuin käsillä olevaan tehtävään. Mikään ei saa heitä siirtymään aiheesta. Ulkona saa puu kaatua, sisällä taulu pudota seinältä, ja he juuri ja juuri huomaavat, että mahdollisesti jotain kuului, mutta keskittyminen ei häiriinny. He kuulevat vasta kolmannen puhuttelun, ja silloin he ikään kuin " heräävät" palaavat jostain kaukaa. Telvisiota katsoessaan he eivät kuule keskustelua ympärillään eivätkä lukiessaan sitä, että heille puhutaan. Keskeytys aiheuttaa heissä usein kärsimättömyyttä.

Matala häirittävyys tarkoittaa erinomaista kykyä keskittyä ja kohdentaa tarkkaavaisuus tiettyyn tehtävään. Se on siis koulunkäynnin kannalta positiivinen asia ellei jopa tärkein oppimista auttava temperamenttipiirre.  Matala häirittävyyskään ei kuitenkaan ole pelkästään positiivinen ja kaikissa tilanteissa hyvä asia: jos oppilas on vihkiytynyt täydellisesti johonki tehtävään, on hänen vaikea siirtä eteenpäin tai muuttaa tarkaavuuden kohdetta, vaikka tilanne sitä vaatisi.

Sanotaan että tällaisella ihmisellä on tunnelinäkö. Katsoessaan yhtä asiaa hän ei näe ympäristöä."

Mielenkiintoista eikä vain :) Suosittelen lukemaan kirjaa sillä itse olen kokenut monta ahaa elämystä ja kirjasta on hyötyä ymmärtämään lapsesi yksillöllisyyttä. Kirjasta on myös hyötyä ymmärtämän lapsen temperamenttia joka vaikuttaa lapsen sosioemotionaaliseen kehitykseen, minäkuvaan ja itsetuntoon. Tietynlainen temperamentti voi tukea koulunkäyntiä tai myös vaikeuttaa koulunkäyntiä ja tehdä jostain lapsista alisuorittajia jos heidän temperamenttiaan ei osata ottaa huomioon ajoissa.