maanantai 26. syyskuuta 2016

Kenguruäiti

Pyykkikone ääntää, vauva nukkuu sylissäni tyytyväisenä olen kenguruäiti ja haluan pitää pientä lähellä mahdollisimman pitkään.  Koitan silti laittaa lasta vaunuihin aina välillä mutta se ei onnistu kovin hyvin, syli on paras paikka. Ajattelen että kun lapsi on 9 kk asunut sydämenni alla ei minulla ole sydäntä antaa hänen olla erillään äididstään kovin paljon. Miten arki sujuu näin ? Myönnän että en juuri nyt saa kovin paljon tehtyä kotona. Olen hyväksynyt sen, teen kaiken pakollisen ja  muu saa odottaa kunnes mieheni tulee kotiin töistä.


Ulkona sataa vettä ja on syksyinen ilma. Ihana raikas. Lähemme pian käymään ulkona.

Kuvar Elias pesola

sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Arjen opettelua.

Vauvan kanssa ollaan opeteltu arkea. On paljon asioita mitä on 3 vuoden aikana kerennyt unohtua ja mitkä ovat palautuvat nopeasti mieleen. Vauva on aivan maailman ihanin ja lutusin mutta niinkuin vauvat yleensä niin meidänkin vauva heräilee öisin usein syömään ja vaipan vaihto tapahtuu niin päivällä kuin yölläkin. 2 viikon ikäisellä pienellä ei ole vielä mitään rytmiä, kaikki yöt ovat erinlaisia eikä koskaan tiedä ennalta heräiläänkö yöllä tunnin, kahden vai kolmen välein.  
Toisen lapsen kohdalla sitä on itse vähän viisastunut ja tajuaa levätä päivällä aina kuin mahdollista. Me ei myöskään valvota molemmat öitä niinkuin aikasemmin sillä on tärkeää että toinen vanhempi on levännyt ja pystyy helpottamaan yhteistä arkeamme sen avulla.

Tänään aamulla söin rauhassa aamupalan ja kävin suihkussa kun vauva nukkui ja mieheni katsoi lasten perään. Voi mitä arjen luxusta! :)

Tärkeää on myös muistaa huomioida meidän 3 vuotiasta. Hän on reipas ja ylpeä pikku veljestään. 




kuvat Elias Pesola

torstai 22. syyskuuta 2016

ensi kohtaaminen


Kun mummi tuli meille .Minun äitini noin 2 viikkoa sitten, lähdimme jo seuraavana päivänä sairaalaan kun vauva halusi syntyä maailmaan.
Aamulla heräsin vauva kainalossa tähän maisemaan, samaan jonka näen työhuoneestani kerrosta ylempänä. Synnytin omassa tutussa sairaalassani jonne normaalisti joka päivä saavun hoitamaan potilaita.

Synnytys oli hieno kokemus. Luotin siihen että kaikki menee hyvin ja pysyin rauhallisena. Henkilökunta tsemppasi ja oli aivan mahtava. Sain tosi nopeasti epiduraalin minkä ansiosta synnytys helpottui huomattavasti ja sain jopa levättyä ja kerättyä voimaa ponnistus vaihetta varten. Mieheni loi minuun uskoa että jaksan ja pystyn ponnistamaan  ja niin poikamme tuli maailmaan. Hänet nostettiin rintaani vasten ja hän käänsi päänsä ja katsoi minua suoraan silmiin. Se tunne ja rakkauden määrä, sitä ei voi kuvailla- Se on jotain niin suurta, ihmeellistä. Äiti isä ja lapsi. Ensikohtaaminen. Onni, helpotus, vihdoin olet sylissäni, kuinka paljon olemme sinua odottanet ja siinä olet niin täydellisenä  pieni ihminen. <3
kiitos kuin valitsit meidät. <3
isä ja lapsi.

tiistai 20. syyskuuta 2016

On syksy niin ihmeellinen.



Me asutaan lähellä merta. Meri on kiehtova ja se rauhoittaa mielen. Meri antaa voimaa, se voi jopa lohduttaa.  Rakastan ja kunnioitan merta. Austraaliassa ja balilla sain tuntea meren aaltojen valtavan voiman kun surffilaudan kanssa painin aallon valtavan voiman kanssa.
Kuvat Elias Pesola.

maanantai 19. syyskuuta 2016

vauva arkea

Eliaksella loppuu tänään isyys loma. Minun äiti ja Eliaksen äiti ovat lähteneet kotiin, heistä on ollut korvaamaton apu. Kiitos äidit te olette korvaamattomia.

<3

kuva otettu valvotun yön jälkeen. Väsynyt mutta onnellinen äiti. <3



Me opettelemme nyt vauvan kanssa  kahdestaan uuden arjen alkua. Vaikka olenkin saanut lapsen aikasemmin on silti uuden vauvan kanssa opeteltava kaikki uusiksi. Jokainen lapsi on ainutlaatuinen oma itsensä.
Paljon on unohtunutkin asioita, esimerkiksi kuinka usein vauvva syö. (Melkein koko ajan) Onneksi osaan nykyään myös istahtaa alas ja lukea ja levätä. Tällä kertaa tiedän että tämä hetki on loppujen lopuksi tosi lyhyt ja haluan nauttia joka hetkestä.

Yölliset heräämiset olen koittanut korvata pienillä päiväunilla. Pää on vielä pyörällä kaikesta ja pientä ei voi lopettaa ihmettelemästä.

Eilen meidän kaveri pariskunta tuli käymään. He odottavat ensimmäistä lastaan eivätkä olleet nähneet 2 viikon ikäistä pikkuista vuosiin.
Lähdimme ulos kävelylle merenrannalle ja löysimme päihtyneen miehen maasta joka ei pääsyt jaloilleen. Soitimme ambulanssin ja autoimme miehen kylkiasentoon. Ambulanssin tultua tuli kiire kun vauvva alkoi itkeä samaan aikaan kuin vieraiden täytyi keretä bussiin ja töihin. En saanut vauvaa rauhottuun vaunuihin ja juoksin lähimpääm mc donalsiin syöttämään. Saavuin myöhemmiin kotiin hikisenä ja vauva onneksi tyytyväisenä. :)

perjantai 16. syyskuuta 2016

Vihdoin sylissäni.

6.9 myöhään illalla syntyi meidän rakas poika vauvvamme. Hän on aivan ihana ja lutunen eikä häntä voi lopettaa ihmettelemästä. kuka sinä olet pieni ihminen jonka silmistä paistaa elämän salaisuus. <3 Kun pitkän odotuksen jälkeen vihdoin saa oman lapsensa syliin ei löydy sanoja kuvamaan tätä suurta rakkauden määrää. Hänessä on kaikki niin täydellistä ja ihmeellistä. Uusi elämä. Valtava Rakkaus. Ihme. 

Tunnen valtavaa kiitollisuutta ja onnellisuutta.

" onni jotain pientä,
Kaunista, haurasta,
Syliin suljettua ja rakasta.
- Joel jyrinki.
 
Valokuva elias pesola. Laitan myöhemmin vauvvasta kuvan.