perjantai 28. heinäkuuta 2017

kiitollisuus.

Harvinaisen hiljainen hetki. Toinen lapsista nukkuu ja toinen leikkii omia leikkejään.  Aikaa ajatuksille, katsoa ulos ikkunasta ja vain olla tässä hetkessä. Juoda kuppi kahvia ja kirjoitta blogia. Pidän kirjoittamisesta mutta aina sille ei löydy aikaa ja lapset menevät edellä kaikessa. Se on meille perheenä tärkeää, laittaa lapset etusijalle.Koen olevani onnekas että sain lapseni ns. pitkän nuoruuden jälkeen. En koe sellaista oloa että voi kun olisin kerennyt kiertää maailmaa opiskella yms. Koen vahvasti että sen osan kakusta sain syödä ja osaan arvostaa tätä hetkeä. Silti haaveita pitää ja saa olla mutta nyt ne liittyy omaan perheeseni. En koe menettäväni mitään vain päinvastoin. Joka päivä opin. Mitä elämä olisi ilman lapsiani? Lapset on elämän suola. Lapset kasvattavat meitä aikuisia. Muistuttavat mikä on elämässä tärkeää ja opettavat pois itsekyydestä.  Joka päivä saan heittäytyä lapselliseksi. Nauraa ja hullutella. Höpötellä. Kuunella tyttäreni sulosia juttuja  ja kysymyksiä kaikesta maan ja taivaan välillä. Joskus kysymykset ovat niin filosofisia ja tarkkaan mietittyjä että itsekkin jään ihmettelemään että miksi?
Saan suukotta ja halata kumpaakiin lastani enkä koskaan kyllästy pitämään heitä sylissä. He ovat vain pieniä hetken, aika kuluu niin nopeasti. Näen sen alkavista naururypyistäni ja ystävieni lapsista jotka olivat vain hetki sitten pieniä <3
Olen niin kiitollinen. Koen että olen saanut niin paljon. Enemmän kuin koskaan uskalsin toivoa.

Kiitos<3





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti