lauantai 15. heinäkuuta 2017

virheet

Mä mietin ikääntymistä ja sitä että pian olen 35 vuotta. Miten hienoa on kokea elämän eri vaiheet, kasvaa ja muuttua ajan kanssa. Olenko sama ihminen kuin 15 vuotta sitten? Kyllä ja en. Kaksikymppisenä nuorena elämä on monelle aika musta valkoista ja ehotonta. Ei ole vielä kerennyt  kompastella omiin jalkoihinsa kovin paljon Eikä osaa välttämättä vielä nähdä kokonaisuuksia kun elämän kokemustakaan ei vielä ole kertynyt kovin paljon. Tai sitten on, kaikki on tietysti yksilöllistä. Itse olin hyvin ehoton ja minulla oli pitkä lista mielessäni mitä en koskaan IKINÄ voisi kuvitellakaan tekeväni. Teinkö? Kyllä. Olen syönyt sanani monen asian suhteen. Pettynyt välillä itseeni  ja  muihin oppinut, kompastellut ja eksynyt. Elämä on opettanut ja opettaa joka päivä. Joka päivä on mahdollisuuus muuttua. ELämä ei ollutkaan musta valkoista, on nyansseja on kultainen keskitie on lupa ajatella asioita uusiksi antaa mahdollisuus itselleen ja myös muille.Kasvaa, aikuistua ja kuitenkin olla se sama höpsö kuin ennenkin. Sillä virheet eikö ne tee meistä ihmisistä loppujen lopuksi ehjän? Mitä olisin ilman virheitäni. Täydellinenkö? En varmasti. Toivon että virheitteni avulla minusta on kasvamassa  anteeksi antava ja empaattinen ihminen. Ihminen jolla on kyky asettua lähimmäiseni asemaan. ❤

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti